Vesa Oksanen

Vesa 61 v, vaimo Helena, aikuiset lapset Noora, Ville ja Elina. Pappalla tyttären poika Elias 7 v ja tytär Kiia 4 v. Lapset "maailmalla".  Asuimme omakotitalossa nykyisessä Salon kaupungissa Perniön kirkonkylässä 30 vuotta. Myimme talon 10/2019 ja muutimme vuokralle liikkeen yhteydessä olevaan asuntoon. Enimmäkseen asumme kuitenkin vapaa-ajan asunnolla Särkisalossa.

Jäin reserviin Uudenmaan Prikaatista liikuntakasvatusupseerin tehtävästä 1.8. 2009. Nyt puuhastelen näiden välineiden, hiihdon ja suunnistuksen parissa. Menin 13-vuotiaana Raisiossa kesätöihin urheiluvälineliikkeesseen ja siitä saakka olen ollut "koukussa" polkupyöriin ja suksiin.

Harrastukset: Hiihto, juoksu ( nykyään hölkkä ), maastopyöräily, suunnistus, heittokalastus ja moottoripyöräily. Vapaa-ajan asunnolla Särkisalossa olen mielelläni sekä kesällä, että talvella.

Maastohiihdon III-tason ( 150 h ) valmentaja. Muutamalle hiihtäjälle on tullut annettua valmennusohjeita yleisellä tasolla, jollekkin jopa suunnitelmallisesti. SHL:n II-tason huoltokoulutus 40 h on tullut myös suoritettua ja tietysti kisavoiteluita ja muuta voitelua muutama tuhat paria jota olen syventänyt olemalla mukana Rex/Peltonen tallihuollossa viimeisten vuosien aikana.

Oma n. 30 vuoden keskinkertainen "urheilu-ura" kansallisella tasolla maastohiihdossa, ampumahiihdossa, hiihtosuunnistuksessa, suunnistuksessa, ampumasuunnistuksessa, triathlonissa, juoksussa ja pyöräilyssä on jo takanapäin. Nykyään liikun vain "mukavuusalueella". Suunnistuskisoissa saatan vielä laitaaa vielä numerolapun rintaan. SM-tason hiihtokisoissa olen vielä myös huoltohommissa tuntuman ylläpitämiseksi.

Olin toistakymmentä vuotta mukana V-S Hiihdon johtokunnassa eri tehtävissä. Lisäksi lähes parikymmentä vuotta seuran hiihtojaostossa, välillä puheenjohtajanakin ja myös pääseuran johtokunnassa. Suunnistusseura Rasti-Perniössä olin joitakin vuosia johtokunnassa ja pari vuotta puheenjohtajana. Muutama suunnistuskartta tuli myös tehtyä.Toistaiseksi minun yhdistystyöosuus on nyt tehtynä. Joitakin erillisprojekteja otan, kuten yhdet iltarastit kaudessa, mutta en pysyvää. Lumitykkihommat ovat myös lähellä sydäntä.

Seuratyöstä on nyt muistona Suomen Suunnistusliiton pronssinen- ja Suomen Hiihtoliiton hopeinen ansiomerkki.

                       

Taitaa olla tässä Vantaalla 2012 viimeisiä kertoja kun on vielä tuntenut paikoitellen hieman "vauhdin hurmaa" mutta jokainen meistä vanhemmiten hiipuu, enemmän tai vähemmän. Vaihtosijoitus muuten tässä 298. ( kuva Ilkka Saarimäki )

 Harrastusten tärkeysjärjestys muuttuu iän mukana