Vuosi sitten tuli käytyä Ruotsissa Åsarnassa huhtikuun alkupuolella. Silloin ei ollut kunnon yöpakkasia ja ladut olivat melko pehmeät. Tuolloin ajoimme autolla muutaman kymmenen kilometriä Vemdaleniin jossa luntakin oli metrin verran, itse Åsarnassa lumi oli jo melko vähissä. Viitenä syksynä on tullut käytyä ensilumen hiihtomatkalla Bruksvallarnassa. Dagens Nyheter on useasti valinnut paikan Ruotsin parhaaksi maastohiihtopaikaksi. Ladut ja varsinkin säät ja lumitilanne ovat olleet hyvät. Parista viime matkasta tein vähän matkakertomustakin. Nyt oli ensimmäinen tilaisuus tutustua paikkaan keväällä. Syksyllähän kaikki ladut eivät luonnollisesti ole käytössä koska lumi ei riitä kuin parhaiten pohjustetuilla urilla. Varsinainen sesonki oli jo ohi ja tiet olivat paljaat, nastarenkaita ei siis tarvittu vaikka varoiksi olin jättänyt vaihtamatta. Pihatkin olivat jo kuraisia mutta lunta oli paikoitellen tosi runsaasti, tosin vasta perillä Bruksvallarnassa. Parikymmentä kilometriä aiemmin ei olisi uskonut kuinka hyvät hiihtomahdollisuudet vielä olivat. Tukholmasta ajoimme n. 7 h yhdellä kahvi- ja toisella lounas- ja kaupassakäyntitauolla. Perillä oli lämmintä n. 10 astetta, mutta pitihän päästä ladulle kokeilemaan uusia ns. Back Country hiihtovälineitä.
Sukset ovat teräsreunaiset n.
15.4. Siis kokeilemaan suksia. Latu oli kovapohjainen mutta pinnaltaan kostea. Suksi ei juuri liukunut, mutta ei kai ollut tarkoituskaan. Pito oli yllättävän hyvä. Tajusin kyllä heti, että jos näillä kuvittelee hiihtävänsä ns. cross-countryä ja vähän pidemmällä liuulla, ei ne kyllä siihen ole tarkoitettu. Suksi ulisee kovassa ja hieman hiljaisemmassakin laskussa melkoisesti ja ääni kertoo siitä, että pitosuomut jarruttavat. Sukset ovat ennemminkin sellaiseen hiihtokävelyyn sopivat. Kengät olivat aluksi tosi kovan tuntuiset ja alkoivat tietysti hangata monestakin kohdasta. Vaimolla kenkä hiersi myös heti kantapäästä. Pari tuntia tuli hiihdettyä kuitenkin alkajaisiksi.
16.4.
Pienen yöpakkasen jäljiltä päivä valkeni kirkkaana ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Vaimo otti tavalliset kevyemmät maastohiihtovälineet, suksiin liisterit tietysti pohjiin. Itse otin nämä ns back country-välineet, olinhan päättänyt päästä niiden kanssa edes jollain tavalla tutuksi. Teimme vähän reittisuunnitelmaa; Långbortstugan, kuulosti hyvältä, siis kaukana pois. Eihän sinne matkaa kertynyt kuin reilut
17.4.
Auriko paistoi taas pilvettömältä taivaalta. Suunnitelma: Ylös ja kauas. Alkuun oli taas vaikea löytää oikeaan suuntaa vievää uraa, sitten se kyllä löytyi. Nyt kostautui huono valmistautuminen. Kunnon vaellusreppu olisi pitänyt olla. Se kyllä jäi kotiin. Olisi pitänyt nimittäin saada lisävaatetusta reppuun. Ylhäällä oli tosi kova tuuli jota alhaalla ei ollut havainnut lainkaan. Kiivetessä paita kastui kokonaan ja ylimääräinen tuulenpitävä puku ja käsineet olisi pitänyt olla mukana. Toinen hyvä väline olisi ollut hiihtosuunnistajan karttateline, ei olisi tarvinnut koko ajan kaivaa mytyssä olevaa karttaa juomavyön taskusta. Siis suunnitelman muutos ja edettiin osittain eilisen päivän tiedossa olevaa suojaisempaa reittiä ja sitten myötätuuleen tunturin yli ja loppumatka normaalia jokivarren latureittiä pitkin. Ensin piti selvittää n.
18.4.
Maassa pikkuisen uutta lunta, keli vähän pakkasen puolella. Päätettiin lähteä luistelusuksilla Funäsdalen / Tänndalen-suuntaan. Liput nimittäin kaupan edessä liehuivat siksi kovaa, että ylös ei tänään olisi mitään asiaa. Välillä satoi hieman lunta ja välillä taas paistoi aurinko. Alkumatka = ensimmäinen
19.4.
Yöllä vähän pakkasen puolella, nyt aamulla jo plussaa mutta hiihtobaana sopivasti karkea. Perinteisellä Mittåkläppenille. Vaimolle normaalit liisterisukset ja itse laitoin tunturisukset. Sama juttu kuin aiemmin, suksi ei pidä jäisellä / karkealla kuivalla lumella, mutta heti kun hieman kostuu niin pääsee mukavasti. No ei mitään, aikaa oli kyllä hieman hitaampaankin kiipeämiseen. Aurinkokin taas näyttäytyi juuri sopivasti kun lähdimme hiihtämään. Tuli heti sellainen tunne, että vaatteita taisi tulla liikaa. Jonkin verran tuli käytyä latujen ulkopuolella tunturikoivikossa pujottelemassa, muuten pääosin ladulla joka olikin isolla koneella ajettu ja hyvässä kunnossa. Lenkkisuunnitelma muuttui kun ylälenkiltä ei ollutkaan latukone käynyt Ramundbergetissä aikoihin, siksi huonolta ura näytti. Ei huvittanut kävellä muutamaa kilometriä alamäkeä, suksilla kun sen olisi hurauttanut muutamassa minuutissa. Ura oli pohjaltaan jäinen ja siihen sitten jäätynyt edellisten päivien kaikki mahdolliset auraus- ja moottorikelkan jäljet. Siinä vauhti kiihtyy erittäin kovaksi ja jarrutusmahdollisuus esim jonkun tullessa alhaaltapäin vastaan, on olematon. Ura mutkittelee sen verran, että on mahdoton nähdä riittävän pitkälle alaspäin. Siinä kun tekee paniikissa äkkipysähdyksen, on polvi- tai muun vamman syntymahdollisuus melko suuri. Hiihdeltiin siis samoja latuja takaisinpäin ja hyvä niin. Alkoi sataa sakeasti lunta juuri kun pääsimme takaisin kämpille. Tämän päivän saldo oli vajaat 3 tuntia, mutta hyvä niinkin, edelliset päivät nimittäin jonkin verran tuntuivat jäsenissä. Muita hiihtäjiä ei ennen puolta päivää juurikaan näkynyt, myöhemmin sitten muutamia. Tällaisia muutaman tunnin lenkkejä tekeviä hiihtäjiä ei paljon näy. Paikallisilla näyttäisi vakiovarusteisiin kuuluvan iso reppu, makuualusta ja koira. Kämppämme edessä olevalla parkkipaikalla oli jonkunverran hiihtäjien autoja. Olivat lähteneet tunturiin sillä aikaan kun me olimme hiihtämässä. Katselin tätä kirjoittaessani iltapäivällä kun palasivat sieltä takaisin em varusteet mukana. Luulempa, että eivät kovin kaukana olleet ehtineet käydä lumihangessa istumassa, eikä se tänään kelinkään puolesta kovin herkkua ollut. Juuri nyt on mittarissa + 2 ja tuulee kovaa.
20.4.
Yöllä kova tuuli. Aamulla kuultiin uutisista, että pari tuhatta taloutta Ruotsissa ilman sähköä. Lunta oli tuiskuttanut mm. oven eteen muutama kymmenen senttiä ja keli oli pari astetta pakkasen puolella. Siinä sitä sitten arvottiin, että mihin suuntaan hiihtämään ja millä tyylillä. Tuuli oli varmasti yli 20 m/s ja välillä tuli lunta oikein reippaasti ja välillä paistoi aurinko. Lähdettiin ensin vähän matkaa luistelemalla, mutta palattiin pian takaisin ja otettiin perinteisen välineet. Itse tyydyin taas tunturisuksiin. Siis tuulta ja tuiskua päin. Latukone oli hyytynyt jo kilometrin päähän varmaankin jo illalla. Tällä kelillä siitä ei niin paljoa iloa olisi ollutkaan. En nyt heti muista, että milloin olisi n. 8 km:n matkaan mennyt puolitoista tuntia. Umpihankeen ja vastatuuleen, tuntuipa päin naamaa tuulella tuleva lumi jopa melko kylmältäkin. Suomupohjasuksien ei voi sanoa juurikaan luistavan uuteen satavaan lumeen, mutta tulihan sitä sauvakävelyä ainakin harrastettua. Takaisinpäin myötätuuleen tuli sitten jo paljon mukavammin. Kun uusi satava lumi sai hieman aurinkoa ja kostui, tarttui se suksenpohjaan joten tökkimistäkään ei voinut välttää.
21.4. Uusi aamu ja keli mitä hienoin. Pari astetta pakkasta ja aurinko paistoi. Tarkoitus oli aamulla käydä tunti pari suksilla ennen kotiinlähtöä. Luistelusuksilla liikkeelle. Kaikkia uria ei tietenkään oltu ajettu koneella ja edellisen päivän vitiä oli enemmän kuin tarpeeksi. Kiertelin lähilatuja puolisentoista tuntia ja juoksin puoli tuntia päälle olisihan huomenna Paimiossa suunnistuskisat. Saattaa lihakset reilun parinkymmenen viikossa hiihdetyn tunnin jälkeen taas hieman ihmetellä että mitä se tämä juoksu oikein on.